adaptogeenit.com

Elontieto, eli suomalainen ajurveda on modernia kansanviisautta, muinaista terveysoppia ja elämänfilosofiaa. Käytännössä yksi Elontiedon päätavoitteista on luoda yhtenäinen teoriapohja modernille suomalaiselle perinnelääkintäjärjestelmälle.

Elontiedossa tulkitaan Kalevalaista perinnettä ajurveedisen (ayurveda, elämän tiede) maailmankuvan mukaisesti. Elontieto hyödyntää parhaansa mukaan myös modernia tiedettä, joitakin Carl Jungin näkemyksiä, sekä saa inspiraatiota muistakin maailman viisausperinteistä, luodakseen kokonaisen ja modernin Kalevalaisen maailmankuvan.

Uskon ja koen, että kaikkia alkuperäisiä kansoja yhdistävät monet yhteiset näkemykset mm. syklisyydestä, yhdestä eheästä kokonaisuudesta, joka jaetaan joskus neljään vaiheeseen tai elementtiin, kuten vuosi jaetaan kevääseen, kesään, syksyyn ja talveen, tai vuorokausi aamuun, päivään, iltaan ja yöhön.

Sama sykli voidaan nähdä sekä mikro- että makrokosmoksessa ja tämä käsitys on inspiroinut jo tuhansien vuosien ajan ihmisiä luomaan taidetta, filosofiaa, kulttuuria, lääketiedettä, perinnettä ja muita muotoja, jotka aina ottavat oman persoonallisen tai mytologisen ilmiasunsa tullessaan ilmaistuksi eri aikoina, eri kulttuureissa.

Tunnetuista viisausperinteistä juuri intialainen ajurveda on kyetty säilyttämään poikkeuksellisen hyvin ja pidän sitä pätevänä perinteiden yleisavaimena, jonka avulla voimme jäsentää eläväksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi myös oman katkenneen ikivanhan perinteemme.

Miksi tarkalleen ottaen ajurveda pitäisi kääntää suomeksi ja sekoittaa soppaan myös Kalevala?

Ensinnäkin siksi, että se tuntuu merkitykselliseltä. Kun opiskelin ajurvedaa Suomen ayurveda instituutissa opin uuden ja laajennetun terveyskäsityksen, joka on mielestäni yhtenevä myös oman alkuperäisen terveyskäsityksemme kanssa. Terveys ei liity ainoastaan kehon ja mielen sisäpuolella olevaan harmoniaan. Terveys tarkoittaa eheää ja kokonaista. Käytännössä terveyden käsitteeseen sisältyy siis harmoninen suhteemme yksilökohtaiseen ja yhteisölliseen kulttuuriimme, joka liittää meidät välittömään elinympäristöömme, omaan luontoomme, käyttämäämme kieleen, lapsuusmuistoihimme, sukuumme, geneettiseen perimäämme, omaan kansaamme ja henkiseen perinteeseemme.

Elontiedossa katsotaan, että suurin osa kansansairauksistamme ja mielenterveysongelmistamme johtuu siitä että olemme unohtaneet ketä todella olemme, minkä takia elämme epäluonnollisella ja kestämättömällä tavalla. Tämä näkyy mm. elämäntavoissame ja siinä miten kohtelemme luontoa. Kalevalaisessa perinteessä on puhuttu eräänlaisesta sielun osan kadotuksesta, haltiansa kadottamisesta eli haltiattomuudesta. Näin asia nähdään myös ajurvedassa, vaikka ilmaisutapa onkin toinen. Pohjois Amerikan intiaanit puhuivat vastaavasti sielunkadotuksesta. Kansalla on aina myös oma haltia ja suomalaisten kansallishaltia on Väinämöinen.

Suomalaiset sanat resonoivat meissä yleensä enemmän kuin intialaiset. Meillä on omat runonlaulajat ja intialaisilla on omansa. Intiassa on rishi, Suomessa tietäjä. Intiassa on vata pitta ja kapha, suomessa tuuli tuli ja vesi. Intiassa on ojas tejas ja prana, Elontiedossa sisu, kipinä ja hehku. Intiassa on guna, suomessa on väki...

Omassa perinteessämme luonto on tarkoittanut eräänlaista ihmisen syvällistä olemusta. Elontiedossa luonto tarkoittaa täsmällisesti sanoen ihmisen henkis-psykofyysistä ja geneettistä perustaa, jonka ajurveedinen vastaavuus on prakriti, joka myös kääntyy hyvin sanaksi luonto. Perimmäinen tarkoituksemme onkin löytää oma luontomme, tai vielä syvemmin oma sielumme, tulla eheäksi, minimoida erillisyyden tunteemme ja korvata se kuulumisen ja yhteyden kokemuksella.

Tervetuloa tutkimusmatkalle Elontiedon pariin, etsimään juuri sinun omaa täyttä potentiaaliasi!

- Fytonomi, ajurvedakonsultti ja suomalaisen perinteen elvyttäjä, Sami Nuora

Lue lisää ajurvedasta:

- ajurveda -

Fytoravinteet

hormeesi ja kipinä

Fytoravinteet

väki = esim yrtin tai ruoan maku (rasa), kemialliset ja fysikaaliset ominaisuudet (guna), lämpövaikutus (virya), kudostason vaikutus (vipaka) ja voima. Lisäksi yrtin, ruoan tai muun asian psykologinen vaikutus; selkeys, liike tai hämmennys (sattva rajas tamas).

Fytoravinteet pähkinänkuoressa

Fytoravinteet eli kasviravinteet ovat kasviperäisiä terveysvaikutteisia yhdisteitä, jotka saavat pääosin aikaiseksi kasvien ravintokuitujen ohella kasvisten terveysvaikutukset ja jotka osittain selittävät yrttien sisälltämän väen. Fytoravinteita tunnetaan kymmeniä tuhansia erilaisia ja niistä johtuvat mm. kasvisten värit, tuoksut ja maut. Karvaalla, supistavalla ja tulisella maulla on ayurvedisen lääkeaineopin mukaan pistävä, ja happamalla puolestaan hapan ruoansulatuksen jälkeinen vaikutus, eli vipaka. Elontiedon mukaan pistävä ja hapan jälkivaikutus ilmaistaan niin, että yrttien väki vahvistaa biologista kipinää. Käytännössä tämä näkyy mm. fyotoravinteiden kykynä hillitä inflammaatiota ja hapetustressiä. Kipinää vahvistava ominaisuus on kuitenkin vain yksi monien fytoravinteiden vaikutuksista. Monet kasvisten ainesosat vahvistavat myös sisua ja hehkua, sekä lisäävät selkeyttä. Jotkut ainesosat voivat myös lisätä liikettä, kuten kahvin ja teen kofeiini, cayanne pippurin kapsaisiini tai mustapippurin piperiini.

Kasvikemiaa

Kasvien muodostamat kemialliset yhdisteet voidaan luokitella tarkastelutavasta riippuen eri tavoin, esimerkiksi fenoliyhdisteisiin, terpeeneihin, glukosinolaatteihin (rikkiyhdisteet) ja muihin orgaanisiin happoihin. Terapeuttisesti käytettävien yrtti/rohdoskasvien ainesosat voidaan jakaa kahteen pääryhmään: ensisijaisen ja toissijaisen aineenvaihdunnan tuotteet.

  • Ensisijaisen aineenvaihdunnan tuotteisiin (primaarimetaboliitteihin) kuuluvat mm. hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit.

Eri kasvilajit sisältävät myös spesifejä entsyymejä, joiden avulla ne voivat tuottaa muutamista lähtöaineista nk. sekundäärimetaboliitteja, joita usein kutsutaan kansankielellä kasviravinteiksi tai fytoravinteiksi. Nämä toissijaisen aineenvaihdunnan tuotteet toimivat kasveissa tuoksu-, väri-, maku- ja suoja-aineina.

  • Toissijaisiin aineenvaihduntatuotteisiin (sekundäärimetaboliitit), eli fytoravinteisiin kuuluvat mm. parkkiaineet, hartsit ja palsamit, haihtuvat öljyt (eteeriset öljyt), fenolit, karvasaineet, hapot, saponiinit ja alkaloidit.

Hormeesi ja kipinä

kipinä

Ayurvedassa sanotaan, että yrteillä on pistävä jälkivaikutus. Elontiedossa puolestaan sanotaan, että lääkinnälliset yrtit vahvistavat kipinää. Tutkijat sanovat, että fytoravinteet toimivat hormeettisesti. Käytännön esimerkki: oletko joskus huomannut, että tulisten mausteiden syöminen lisää hetkeksi liman nousemista kurkkuun ja suuhun? Kyse on siitä, että mausteiden väki aktivoi myrkkyjenpoistoa tullessaan kosketukseen makureseptorien ja limakalvojen solujen kanssa. Eri maut aiheuttavat hiukan erilaisen kipinöinnin, mutta pistävä jälkivaikutus on kuitenkin aina katabolinen, puhdistava ja kuivattava väeltään. Tuliset maut kuitenkin lisäävät lämpöä ja karvaat ja supistavat maut viilentävät.

Esimerkiksi polyfenoleja saadaan monipuolisesta ruokavaliosta noin 1 gramma päivässä. Näiden yhdisteiden imeytymiseen vaikuttaa mm. ruuan laatu ja tuoreus, ruuansulatuksen kunto ja aineenvaihdunta. (1) Polyfenoleilla on havaittu monia hyödyllisiä ominaisuuksia, kuten antioksidantti-, anti-allergeeninen-, anti-viraalinen-, anti-mikrobinen-, anti-proliferatiivinen, anti-mutageeninen- ja anti-karsinogeeninen ominaisuus. Ne edistävät myös apoptoosia ja stimuloivat elimistön omaa antioksidanttipuolustusta. (2)

Yrtit katalysoivat aineenvaihduntareaktioita ja aikaansaavat näin monia terveysvaikutuksia

Suurin osa fytoravinteista toimivat kansantajuisesti sanoen katalyytteinä, jotka saavat elimistössä aikaiseksi yleisen myrkkyjenpoisto- ja antioksidanttientsyymien lisääntyneen muodostumisen, sekä moninaisten solusuojausten vahvistumisen. Hormeesin seurauksena kudokset ja solut alkavat kiihdyttää kertyneiden kuona-aineiden hylkimistä, muuntoa ja poistoa. Tämä nähdään mm. kiihtyneenä ruoansulatuselinten toimintana, joka seuraa väkevien yrttien syömistä. Samalla kehon solut pyrkivät tasapainottamaan tulehdusvastetta, immuunipuolustuksen toimintaa sekä muilla tavoin palauttamaan homeostaasin, elimistön sisäisen tasapainotilan. Hormeettisesti toimivia kasviravinteita ovat mm. lähes kaikki fenoliyhdisteet, tokoferolit ja tokotrienolit, isotiosyanaatit, triterpenoidit ja muut terpeenit, rikkiyhdiseet, karotenoidit, sekä omega-3 rasvahapot. Myös liikunta, sauna, avannossa käynti tai pieni määrä muuta stressiä katalysoi hormeesia. Hormeesi on evoluution saatossa kehittynyt systeemi, joka katalysoi eliön luomaan uusia ratkaisuja erilaisiin stressitekijöihin. Hormeesi aiheuttaa epässpesifisen, eli yleisen puolustus ja suojasreaktion. Tämä tapahtuu mm. entsyymien lisääntyneen erittymisen muodossa. (5,6,7,9)

Kannattaa kuitenkin tiedostaa myös se, että epäsuoran hormeettisen vaikutuksen lisäksi yrttien ainesosilla on suoriakin vaikutuksia. Jos yrttien yksittäisiä ainesosia eristetään ja niistä tehdään liian väkeviä lääkeaineita tai ravintolisiä, ne määränsä vuoksi ohittavat elimistön vierasainemetabolian ja tunkeutuvat kehoon, mistä voi myös seurata tuulen ja tulen väen ärtymistä. Käytännössä eristetyt antioksidantit suurina määrinä voivatkin muuttua hapetustressiä ja inflammaatiota lisääväksi aineksi.

Nrf2 välitteinen geenisäätely

Elimistömme vierasainemetabolia on sopeutunut moniin kasvikunnassa esiintyviin kemiallisiin yhdisteisiin ja niiden poistamiseen, silloin kun niitä nautitaan luonnollisissa muodoissa ja kohtuullisina annostuksina. Vierasainemetabolia päästää pienen määrän elimistöön, mutta poistaa suurimman osan maksan ja munuaisten kautta. Samalla kun elimistö tunnistaa joutuneensa kosketuksiin vaikkapa marjan tai mausteen sisältämien yhdisteiden kanssa, se lisää omaa sisäsyntyistä antioksidanttientsyymien muodostusta. Tämä hormeettinen mekanismi tunnetaan jo suhteellisen hyvin, mutta tieto siitä ei ole vielä juurikaan popularisoitunut. Suuri osa fytoravinteista vaikuttaa geenien aktivoimiseen antisressin pääkytkimen Nrf2 transkriptiotekijän kautta. Nrf2 puolestaan vaikuttaa ainakin 500 geeniin, jotka liittyvät elimistön puolustus ja suojasmekanismeihin. (5,6,8)

Lista Fytoravinteista

Parkkiaineet

Parkkiaineita on lähes kaikissa kasveissa, mutta erityisesti puuvartisten kasvien kuoriosissa. Parkkiaineet ovat usein polyfenolisia yhdisteitä, joita monista eroavaisuuksista huolimatta yhdistää kyky sitoutua proteiineihin tai muihin suurikokoisiin molekyylien kanssa. Parkkiaineet sitoutuvat erityisesti kollageenirakenteiden kanssa, parantaen kehon tukikudoksen elastisuutta. Oligomeeriset proantosyanidiinit (OPC yhdisteet) ja tanniinit ovat esimerkkejä parkkiaineista. Ayurvedassa parkkiaineet aiheuttavat yrteille niiden supistavat ominaisuuden, joka vastaa kehoa koossa pitävästä voimasta, sekä edistää kehon detoksikaatiota, ja on vaikutukseltaan viilentävä.

Hartsit ja palsamit

Hartsit ja palsamit ovat terpeenejä, rasvaliukoisina huonosti veteen liukenevia, nestemäisiä ja yleensä miellyttävän tuoksuisia yhdisteitä, jotka kovettuvat hapen kanssa reagoidessaan lasimaiseksi massaksi. Hartseja ja palsameita käytetään usein salvoissa erilaisiin ihovaivoihin.

Haihtuvaöljyt

Haihtuvaöljyt ovat terpeenejä, nestemäisiä ja miellyttävän tuoksuisia öljyjä, jotka ovat kemialliselta koostumukseltaan hyvin epäyhtenäinen ryhmä. Haihtuvaöljyjä tunnetaan tuhansia erilaisia, ja yksittäisen kasvin öljyssä voi olla jopa sata erilaista ainesosaa. Osa yrttien vaikutuksista perustuu haihtuvaöljyihin, ja niillä onkin monia erilaisia vaikutuksia aineenvaihduntaan.

Fenolit

Fenolit ovat kasvikunnassa kaikkein laajimmalle levinnyt aineryhmä, ja niitä löytyy erityisesti kasvien pintasolukosta ja läheltä pintaa, jossa ne suojaavat kasveja. Kasvisruokavalion ja yrttikasvien terveysvaikutukset ihmisillä perustuvat osittain juuri fenolien terveysvaikutuksiin, ja arvioiden mukaan terveellisestä ruokavaliosta saadaan noin gramma fenolisia yhdisteitä. Fenolit jaetaan edelleen seuraaviin:

  • flavonoidit

    • mm. neidonhiuspuun Ginkgo biloba lehdistä on löydetty noin 20 erilaista flavonoidiglykosidia

  • fenolihapot

  • lignaanit

  • stilbeenit

  • polymeeriset tanniinit

Esimerkisi flavonoidoit voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin: antosyanidiinit, flavonit, flavanonit, flavonolit, flavanolit, kalkonit ja isoflavonit. Flavonoideja on kaikissa hedelmissä, vihanneksissa, lehdissä, kukissa ja juurissa.

Karvasaineet

Karvasaineet ovat vaikutukseltaan saman kaltaisia, mutta kemiallisesti hyvin keskenään erilainen aineryhmä. Ne ovat voimakkaasti karvaan ja kitkerän makuisia aineita, jotka kiihdyttävät syljen ja sapen eritystä. Ayurvedan mukaan karvas maku on keventävä maku, joka edistää elimistön myrkkyjen poistoa ja auttaa viilentämään aineenvaihduntaa.

Hapot

Orgaaniset hapot ovat antioksidantteja, ja ne voivat kelatoida metalleja, ja raskasmetalleja haitattomaan muotoon. Ayurvedassa hapan maku on vaikutukseltaan metabolisia prosesseja edistävä ominaisuus, joka sopivina annoksina aktivoi ruuansulatustoimintoja, lämmittää ja auttaa pitämään yllä tervettä määrää kehon massaa.

Saponiinit

Saponiinit ovat kasvikunnassa laajalle levinnyt aineryhmä, joka saa nimensä niiden vesiliuoksissa vaahtoavan ominaisuutensa takia. Ne jaetaan rakenteensa perusteella kahteen pääryhmään:

  • steroidisaponiinit

  • triterpeenisaponiinit

Saponiineilla on useita erilaisia vaikutuksia, kuten limaa irroittava, diureettinen, sienten kasvua estävä ja viruksia estävä vaikutus. Esimerkiksi Lakritsijuuren sisältä glykyrritsiini, Venäjänjuuren eleuterosidit ja Ginsengjuuren sisältämät ginsenosidit ovat saponiineja.

Alkaloidit

Monet alkaloidit ovat voimakasvaikutteisia, ja saattavat esimerkiksi stimuloida keskushermostoa (mm. kahvi, tee, tupakka, jotka ovat mietoja alkaloideja). Jotkut alkaloidit eivät sovellu hyvin itselääkintään. Jotkut alkaloidit ovat verenpainetta alentavia, verisuonia laajentavia, yskänärsytystä lievittäviä, kouristuksia laukaisevia, keskushermostoa aktivoivia, kohtua supistavia, kipua lievittäviä ja silmälihaksiin vaikuttavia. Alkaloideja löytyy yleensä niitä sisältävistä kasveista hyvin pieniä pitoisuuksia.


Lue lisää adaptogeenien väestä täältä



Lähteet:

  1. Scalbert A, Williamson G: Dietary intake and bioavailability of polyphenols. J Nutr, 130:2073S–2085S. (2000)

  2. Han X, Loa T: Dietary polyphenols and their biological significance. Int J Mol Sci, 8:950–988. (2007)

  3. Helena Hyvärinen (toim.) Kasviperäiset biomolekyylit – glukosinolaatit, Maatalouden tutkimuskeskus

  4. Helena Hyvärinen (toim.) Kasviperäiset biomolekyylit – fenoliset yhdisteet ja terpeenit, Maatalouden tutkimuskeskus

  5. Costantini, D. Oxidative Stress and Hormesis in Evolutionary Ecology and Physiology - A Marriage Between Mechanistic and Evolutionary Approaches, Springer Heidelberg New York Dordrecht London, 2014

  6. Martin L Pall, Stephen Levine. Nrf2, a master regulator of detoxification and also antioxidant, antiinflammatory and other cytoprotective mechanisms, is raised by health promoting factors. Acta Physiologica Sinica, February 25, 2015, 67(1): 1–18

  7. Guo Y, Su ZY, Kong AN. Current Perspectives on Epigenetic Modifications by Dietary Chemopreventive and Herbal Phytochemicals. Curr Pharmacol Rep. 2015;1(4):245–257.

  8. Antonio Cuadrado, Gina Manda, Systems Medicine Approach to NRF2 in Chronic Diseases, Pharmacological Reviews April 1, 2018,  70 (2) 348-383;

  9. Ahmed Nasef, Noha et al. “Dietary interactions with the bacterial sensing machinery in the intestine: the plant polyphenol case.” Frontiers in genetics vol. 5 64. 4 Apr. 2014





Yksilön itsehoidon tueksi tarkoitetetut ohjeet eivät korvaa lääkärin tai terveydenhoidon ammattilaisen antamia ohjeistuksia, eikä olemassaolevaa lääkitystä pidä jättää pois. Luonnon vaikuttavien aineiden käyttö on jokaiselle kuluttajalle omaehtoista ja jokainen on vastuussa käytännön järjen käytöstä itsehoidossaan.