adaptogeenit.com

Elontieto, eli suomalainen ajurveda on modernia kansanviisautta, muinaista terveysoppia ja elämänfilosofiaa. Käytännössä yksi Elontiedon päätavoitteista on luoda yhtenäinen teoriapohja modernille suomalaiselle perinnelääkintäjärjestelmälle.

Elontiedossa tulkitaan Kalevalaista perinnettä ajurveedisen (ayurveda, elämän tiede) maailmankuvan mukaisesti. Elontieto hyödyntää parhaansa mukaan myös modernia tiedettä, joitakin Carl Jungin näkemyksiä, sekä saa inspiraatiota muistakin maailman viisausperinteistä, luodakseen kokonaisen ja modernin Kalevalaisen maailmankuvan.

Uskon ja koen, että kaikkia alkuperäisiä kansoja yhdistävät monet yhteiset näkemykset mm. syklisyydestä, yhdestä eheästä kokonaisuudesta, joka jaetaan joskus neljään vaiheeseen tai elementtiin, kuten vuosi jaetaan kevääseen, kesään, syksyyn ja talveen, tai vuorokausi aamuun, päivään, iltaan ja yöhön.

Sama sykli voidaan nähdä sekä mikro- että makrokosmoksessa ja tämä käsitys on inspiroinut jo tuhansien vuosien ajan ihmisiä luomaan taidetta, filosofiaa, kulttuuria, lääketiedettä, perinnettä ja muita muotoja, jotka aina ottavat oman persoonallisen tai mytologisen ilmiasunsa tullessaan ilmaistuksi eri aikoina, eri kulttuureissa.

Tunnetuista viisausperinteistä juuri intialainen ajurveda on kyetty säilyttämään poikkeuksellisen hyvin ja pidän sitä pätevänä perinteiden yleisavaimena, jonka avulla voimme jäsentää eläväksi ja toimivaksi kokonaisuudeksi myös oman katkenneen ikivanhan perinteemme.

Miksi tarkalleen ottaen ajurveda pitäisi kääntää suomeksi ja sekoittaa soppaan myös Kalevala?

Ensinnäkin siksi, että se tuntuu merkitykselliseltä. Kun opiskelin ajurvedaa Suomen ayurveda instituutissa opin uuden ja laajennetun terveyskäsityksen, joka on mielestäni yhtenevä myös oman alkuperäisen terveyskäsityksemme kanssa. Terveys ei liity ainoastaan kehon ja mielen sisäpuolella olevaan harmoniaan. Terveys tarkoittaa eheää ja kokonaista. Käytännössä terveyden käsitteeseen sisältyy siis harmoninen suhteemme yksilökohtaiseen ja yhteisölliseen kulttuuriimme, joka liittää meidät välittömään elinympäristöömme, omaan luontoomme, käyttämäämme kieleen, lapsuusmuistoihimme, sukuumme, geneettiseen perimäämme, omaan kansaamme ja henkiseen perinteeseemme.

Elontiedossa katsotaan, että suurin osa kansansairauksistamme ja mielenterveysongelmistamme johtuu siitä että olemme unohtaneet ketä todella olemme, minkä takia elämme epäluonnollisella ja kestämättömällä tavalla. Tämä näkyy mm. elämäntavoissame ja siinä miten kohtelemme luontoa. Kalevalaisessa perinteessä on puhuttu eräänlaisesta sielun osan kadotuksesta, haltiansa kadottamisesta eli haltiattomuudesta. Näin asia nähdään myös ajurvedassa, vaikka ilmaisutapa onkin toinen. Pohjois Amerikan intiaanit puhuivat vastaavasti sielunkadotuksesta. Kansalla on aina myös oma haltia ja suomalaisten kansallishaltia on Väinämöinen.

Suomalaiset sanat resonoivat meissä yleensä enemmän kuin intialaiset. Meillä on omat runonlaulajat ja intialaisilla on omansa. Intiassa on rishi, Suomessa tietäjä. Intiassa on vata pitta ja kapha, suomessa tuuli tuli ja vesi. Intiassa on ojas tejas ja prana, Elontiedossa sisu, kipinä ja hehku. Intiassa on guna, suomessa on väki...

Omassa perinteessämme luonto on tarkoittanut eräänlaista ihmisen syvällistä olemusta. Elontiedossa luonto tarkoittaa täsmällisesti sanoen ihmisen henkis-psykofyysistä ja geneettistä perustaa, jonka ajurveedinen vastaavuus on prakriti, joka myös kääntyy hyvin sanaksi luonto. Perimmäinen tarkoituksemme onkin löytää oma luontomme, tai vielä syvemmin oma sielumme, tulla eheäksi, minimoida erillisyyden tunteemme ja korvata se kuulumisen ja yhteyden kokemuksella.

Tervetuloa tutkimusmatkalle Elontiedon pariin, etsimään juuri sinun omaa täyttä potentiaaliasi!

- Fytonomi, ajurvedakonsultti ja suomalaisen perinteen elvyttäjä, Sami Nuora

Lue lisää ajurvedasta:

- ajurveda -

 Metsän väki

lahottajat




Sanastoa

lahottajat/maahiset:
sienet, hyönteiset ja mikrobit. Lahottajat kuuluvat maahisiin.
metsän väki: terapeuttisesti vaikuttavat mykoravinteet eli sienten lääkkelliset ainesosat (mm. polysakkaridit ja triterpeenit), sekä probioottisesti toimivat metsän mikrosienet ja bakteerit, jotka ravitsevat sisua, kipinää ja hehkua.
haltia: suojelee ihmistä sairauksilta, psyykkiseltä ja sosiaaliselta stressiltä, ja näkyy immuunipuolustuksessa. Metsän väki sisältää haltian väkeä.

Elontiedon ja luonnonlääkinnän näkökulmasta metsän väki tarkoittaa lääkinnällisiä ja terveysvaikutteisia sieniä, sekä mikrobeja, joita elää maaperässä, sekä pienekosysteemeinä kasvien pinnoilla ja niiden sisällä. Maahiset puolestaan liittyvät metsän ekologiaan. Luonnossa kasvit edustavat tuottajia, eläimet kuluttajia ja maahiset kierrättäjiä. Luonnon haltiat ovat immuniteettia vahvistavia ja terveyhdyttävät myös ihmisen sosiaalista hyvinvointia.


Lahottajien ekologiaa

Ihmiset ovat käyttäneet sieniä kivikaudelta saakka (1) lähes kaikissa kulttuureissa mm. ruokana, lääkkeenä, tulenhallinan välineenä, väriaineina, erilaisten esineiden materiaaleina ja keskeisenä osana shamanistisia seremonioita; matkatakseen ylisiin ja alisiin maailmoihin. Sienet ovat saattaneet vaikuttaneet paljonkin joidenkin kulttuurien kehittymiseen, sekä aiheuttaneet suurta kiinnostusta ja kunnioitusta, mutta myös epävarmuutta ja pelkoa (mykofobia). Osin tämä johtuu siitä, että joitakin sienilajeja on aina ollut vaikea tunnistaa ja erilaisten myrkkysienten takia virheet ovat joskus kohtalokkaita. Psykedeelisesti vaikuttavat sienet ovat saaneet aikaiseksi voimakkaita tajunnantiloja muuttavia kokemuksia, ja esimerkiksi venäläistutkijat ovat esittäneet että myyttisen intialaisen Soma juoman reseptissä olisi käytetty psilosybiiniä sisältäviä sieniä (3). Sienten tunnistaminen ja tarkoituksen mukainen käyttö on ollut huomattavan paljon nykyistä haasteellisempaa, ennen sienten taksonomiaa ja valokuva- ja kirjapainotekniikan kehitystä.

Nykyään sienilajeja tunnetaan noin 100 000, mutta joidenkin hyvien arvioiden mukaan niitä on olemassa useita miljoonia (5.1 miljoonaa) (2). Suomessa sieniä tunnetaan myös monia tuhansia lajeja ja kääpiä noin 200 lajia ja uusia tunnistetaan täälläkin vuosittain.

Sieniä pidettiin pitkään alkeellisten kasvien kaltaisina, mutta itseasiassa niiden aineenvaihdunta on geneettisesti lähempänä eläintä kuin kasvia. Siinä missä kasvit saavat hiilen hengittämällä suoraa hiilidioksidista, sienet ja eläimet saavat hiiltä ja hiiliyhdisteisiin sitoutunutta energiaa hajottamalla orgaanista ravintoa entsymaattisesti. Eläimet nielevät ravintoa sulaattaakseen sen ruoansulatuselimistössä, kun taas sienet erittävät entsyyminsä välittömässä ympäristössään olevaan materiaaliin ja sitten absorboivat pieneksi pilkottuja molekyylejä suoraa maaperästä tai vaikkapa puusta.

Sienten floora ja fauna

Sienten elämä sekä niihin liittyvä mikrobien ja hyönteisten flora ja fauna ovat hyvin erikoistunutta. Esimerkiksi kääpien suhteen vain oikeanlainen lahopuu, lahoamisaste ja pienilmasto sopivat kasvupaikaksi. Puiden lahoaminen on pitkä prosessi, jonka edetessä asteittain eri lahovaiheiden läpi, muodostuu uudenlaiset kasvuolosuhteet seuraavalle pienekosysteemille, jossa kääpä toimii haltiana.

Lahottajat kuuluvat Elontiedon mukaan maahisiin. Ne ylläpitävät metsän ja koko planeetan hyvinvointia lukemattomin eri tavoin. Niiden biologisiin tehtäviin kuuluvat etenkin kuolleen eläin- ja kasvimassan hajottaminen, ravinteiden kierrätys ja kuljetus mykorritsojen kautta metsän sisällä, uuden maaperän muodostaminen ja kaasujen vapauttaminen takaisin ilmakehään. Yhdellä puulla sienijuuria voi olla satoja tuhansia kilometrejä. Jotkut käävät suojelevat pölyttäjiä viruksilta ja bakteereilta vahvistamalla niiden immuniteettia sekä tuottamalla antimikrobisia aineita mehiläispesien suojaksi. Jotkut sienet puolestaan tappavat hyönteisiä ja luovuttavat niiden sisältämää typpeä kasvien käyttöön.

Kasvien pinnoilla elävät mikroskooppiset eksofyytit, sekä kasvisolujen välissä ja jopa niiden sisällä elävät endofyytit ovat miljoonien-, vielä toistaiseksi pääosin tutkimattomien mikrosienten (ja bakteerien) väki, nk. metsän väki. Ne mm. edesauttavat isäntäkasveja sopeutumaan haastaviin tai joskus jopa sopimattomiinkin elinolosuhteisiin, sekä tuottavat kasveille tuholaisilta suojaavia ainesosia. Metsiä ei voisi yksinkertaisesti olla olemassa ilman sieniä ja erilaisia mikrobeja, joita grammassa metsämaata on kymmeniä tai jopa satoja miljoonia.

Metsän väen terapeuttisia ominaisuuksia

Jotkut villiyrtit ja muut rohdoskasvit tuottavat tietyt terveysvaikutteiset fytoravinteensa mikrosienten katalysoimana ja osa kasvien fytoravinteista onkin itseasiassa mykoravinteita. Metsän mikrobien suolistomikrobistoa rikastuttavia vaikutuksia, sekä nk. metsäkylvyn terveysvaikutuksia ja yhteyksiä tutkitaan nykyään suurella kiinnostuksella. Tutkijat pyrkivät muokkaamaan lasten suolistomikrobiflooraa ja vahvistamaan näin heidän immuniteettiaan viemällä kaupunkikoteihin mattoja, joihin on istutettu metsän mikrobeja.

(Jäkälät puolestaan (Lichenes) ovat symbiootteja, jotka koostuvat sienestä ja mikroskooppisista viherlevistä tai syanobakteereista. Jäkälät ovat maapallon historiassa ensimmäisiä eliöitä jotka nousivat elämään kuivalla maalla. Sienten avulla voidaan myös muokata teollisuusmyrkkyjä haitattomaan orgaaniseen muotoon ja saastuneen maaperän biopuhdistusta tulisikin kehittää ja harjoittaa laajamittaisemmin.)

Sienten lääkinnällisen käytön historiaa

Sienet ja käävät joutuvat tuottamaan erittäin laajasti muita sieniä-, sekä erilaisia mikrobeja, viruksia ja parasiitteja estäviä yhdisteitä puolustuskeinonaan ja lääkinnällisten sienten onkin perinteisesti sanottu vahvistavan kehoa, hidastavan rappeutumista ja tuovan pitkäikäisyyttä. Sienten lääkinnällisellä käytöllä on pitkä historia aina kivikaudelta saakka monissa eri kulttuureissa ympäri maailman. On loogista päätellä että Pohjoisen alueen esi-isät selvisivät talvisin myös D- vitamiinin puutteesta osittain lääkinnällisten sienten avulla. Sienten tuottama D2 vitamiini antaa joillakin ihmisillä vastaavan biologisen vaikutuksen kuin auringon vaikutuksesta iholla muodostuva D3 vitamiini.

Ympäri maailmaa, kuten Afrikassa ja Brasiliassa lääkintäsysteemien etnomykologinen tuntemus on ollut erittäin syvällistä sekä hienostunutta. Intian alkuperäisasukkaat ovat tunteneet ainaki 283 lääkinnällistä sienilajia (1) erään lähteen mukaan myös Charaka Samhitassa ja Susruta Samhitassa suositellaan tiettyjä lääkinnällisiä sieniä moniin eri vaivoihin. Euroopassa sienten käytöstä löytyy merkintöjä mm. Dioscoridesin De Materia Medica (55 AD) teoksesta. Missään muualla sieniä ei kuitenkaan lienee tunnettu yhtä hyvin kuin Kiinassa, jossa jo mm. yrttilääketieteen klassikko Shen Nong Ben Cao Jing (yli 2000 vuotta sitten) mainitsee reishin eli Lakkakäävän ohella noin kymmenen terapeuttista sientä. Sienet oli luokiteltu Superior luokan rohdoksiin jotka ovat rohdoksista arvokkaimpia. Lakkakääpä puolestaan oli nostettu kaikkien 120 Superior luokan rohdoksen ensimmäiseksi ja arvostetuimmaksi rohdokseksi mm. sen sydäntä-, mieltä ja ruoansulatusta vahvistavien ominaisuuksiensa takia. Lakkakääpä on toki tunnettu myös Intiassa, jossa sitä käytetään edelleen. Lakkakääpää tavataan myös Suomessa, mutta sen mahdollisesta paikallisesta käyttöhistoriasta voidaan vain esittää arvauksia.

Lääkinnällisten sienten mahdollisia terveysvaikutuksia on tutkittu laajasti ja niitä on listattu ainakin 126 erilaista. Ne saattavat mm. estää kasvainten kasvua, säädellä immuunipuolustusta, säädellä elimistön tulehdusreaktioita, vahvistaa antioksidanttisuojausta, suojata sydän- ja verisuonielimistöä, alentaa kohonneita veren kolesteroli- ja sokeritasoja, estää virusten, bakteerien, sienten ja parasiittien kasvua, tehostaa elimistön myrkkyjenpoistoa, suojata maksaa, tasapainottaa hormonitoimintaa, rauhoittaa keskushermostoa ja lisätä fertiliteettiä sekä stressinsietokykyä. (1) Toisin sanoen lääkinnälliset sienet vahvistavat ihmisen haltiaa.

Kaupallisissa tuotteissa lääkinnällisistä sienistä voidaan hyödyntää biomassaa, uutetta ja itiöemää, riippuen millaisia ainesosia halutaan saada lopputuotteeseen. Tällöin käävistä tulee tutkia laboratoriokokein ainakin seuraavat laatuseikat:

  • raskasmetallit

  • DNA testit

  • mikrobiologiset analyysit



Immuunipuolustuksemme on hyvällä tavalla ennakkoluuloinen sieniä kohtaan

Sienet ja etenkin lääkinnälliset käävät ovat pienikokoisia lääkeainelaboratorioita. Rohdoksena käytetään sienestä riippuen mm. itiöemää, itiöitä ja sienirihmastoa, joista löydetään erilaisina pitoisuuksina samoja tai osittain erilaisiakin aineita. Yhdessä sienessä voi olla satoja erilaisia biologisesti aktiivisia aineosia.

Ihmisen suolison pinnan solujen ja kaikkialla elimistössä kulkevien immuunisolujen solukalvoille on satojen miljoonien vuosien saatossa kehittynyt monia erilaisia ja täsmällisiä hahmontunnistusreseptoreita (pattern recognition receptors) eläinten lihan, mikrobien, hyönteisten, kasvien, sienten, pilaantuneen tai hapatetun ruoan ja muiden vastaavien yhdisteiden tunnistamista ja erottelua varten. Geneettisesti eläimet ja ihmiset ovat suhteellisesti lähempänä sieniä kuin kasveja. Evoluution myötä immuunijärjestelmäämme on koodautunut sienten ainesosien vaikutuksesta toimiva säätelyjärjestelmä, joka on tehokas erityisesti yhteisiä vihollisiamme; haitallisia sieniä, bakteereja, viruksia, homeita ja parasiittejä vastaan. Sisäisessä käytössä haitattomat ja myrkyttömät käävät valpastuttavat immuunipuolustuksemme, joka alkaa perusteellisesti selvittää millaisia sieniä on nautittu ja onko elimistössä kenties kutsumattomia vieraita.

Sienten ainesosien kulkeutuessa suolistosta lymfakiertoon seuraa immuunipuolustusta poikkeuksellisen monella eri tavalla säätelevä systeeminen reaktio. Riittävässä käytössä tämä voi joidenkin tutkijoiden ja herbalistien mukaan johtaa systeemin perustavanlaatuiseen itsekorjaukseen ja homeostaasiin (tasapainoon) jopa autoimmuunisairauksista kärsivillä. Sienten sanotaan olevan ominaisuuksiltaan adaptogeenisia, koska elimistömme on hyvällä tavalla ja perustellusti ennakkoluuloinen sienten ainesosia havaitessaan ja selvittäessään.

Lääkinnällisten sienten sisältämien aineiden vaikutusmekanismit perustuvat sekä

  1. epäsuoriin reseptorivälitteisiin vaikutuksiin

  2. aineiden itsenäisiin vaikutuksiin


Sienten kemiallinen koostumus

polysakkaridit: βeeta-glukaanit, heteroglukaanit, proteoglykaanit, glykoproteiinit ja vastaavat ainesosat ovat runsaimmin sienissä esiintyvä yhdisteiden ryhmä. Ne ovat vesiliukoisia, ja niiden vaikutukset perustuvat pääosin immuunisysteemin respetorivälitteiseen säätelyyn. Nämä monimutkaiset sokeriyhdisteet koostuvat pohjimmiltaan mm. galaktoosista, xyloosista, mannoosista ja glukoosista, ja ne ovat sitoutuneet voimakkaasti toisiinsa.

proteiinit: sienten proteiinit ovat yleensä polysakkaridien osasia, mutta monilla sieniproteiineilla on myös havaittu biologista aktiivisuutta, kuten immuunipuolustusta sääteleviä, viruksia-, sieniä- ja histamiinin liikatuotantoa estäviä ominaisuuksia.

triterpeenit: triterpeenit ovat voimakkaasti bioaktiivisia. Ne estävät syöpäsolujen kasvua, hillitsevät tulehdusta, histamiinin liikatuotantoa, laskevat verenpainetta ja ovat rauhoittavia.

fenolit: joissakin käävissä, kuten pakurissa on erittäin korkeita pitoisuuksia polyfenoleja, jotka toimivat suorina ja epäsuorina antioksidantteina, sekä vaikuttavat suotuisasti soluviestintään.

sterolit: sienet tuottavat suuret määrät steroleja, etenkin ergosterolia, jolla on havaittu kasvainten kasvua estäviä ja angiogeneesiä sääteleviä vaikutuksia. Sienten aurinkokuivauksessa UV säteilyn vaikutuksesta ergosterolista muodostuu ergokalsiferolia, D2 vitamiinia.

statiinit: jotkut lääkinnälliset sienet tuottavat mm. lovastatiinia, joka laskee kolesterolia ja estää sienten liikakasvua.

indoliyhdisteet: jotkut sienet tuottavat mm. L-tryptofaania,, 5-HTP:ta ja serotoniinia, joiden vaikutuksiin tiettyjen sienten hermostoa säätelevät ominaisuudet mahdollisesti perustuvat.

kitiini: selluloosan jälkeen kitiini on luonnon yleisin polysarkkaridi ja kuiturakenne, jota löytyy lähinnä sienistä, joistakin mikrobeista ja hyönteisisten ulkoisista tukirangoista. Erin kokoisilla kitiinirakenteilla on havaittu erilaisia ja monipuolisia immuunipuolustusta sääteleviä vaikutuksia. Kitiini voi myös aiheuttaa allergisia reaktioita joillekkin ihmisille.

entsyymit: sienet tuottavat laajakirjoisesti erilaisia entsyymejä, kuten ruoansulatusentsyymejä (proteaasi, lipaasi jne.) sekä antioksidanttientsyymejä (laktaasia, katalaasia, SOD:ta).


Eräitä kääpiä

Lakkakääpä

Reishi, Canoderma lucidum

kuvaus ja esiintyminen: Yksivuotinen, jalallinen, kovarakenteinen. Päältä kiiltävä, aluksi oranssi, myöhemmin tummanpunainen. Kasvaa yleisimmin tervalepän kannoilla tai kuusella, joskus muillakin puiden kannoilla. Suosii reheviä maita ja rannikkoseutuja.
historiaa: Reishin liittyy monia legendoja ja sen varhaisimmat historialliset maininnat löytyvät 2000 vuoden takaa. Perinteisesti reishiä käyttivät Kiinassa Taolaiset munkit vahvistaakseen mielenrauhaa, meditaatioharjoitustaan, ja elääkseen pitkään ja terveenä. Kiinalaiset kuninkaalliset arvostivat reishiä erityisesti pitkäikäisyyden lähteenä.
kemiallinen koostumus:
triterpenoidit, kuten ganodeerihappo ja lusideenihappo, polysakkaridit kuten β-D-glukaanit
maku:
makea ja karvas
lämpö: neutraali
kanavat: sydän, maksa, keuhkot
kolme aarretta: lisää sisua, vahvistaa kipinää ja rauhoittaa hehkua
fysiologiset vaikutukset: tasapainottaa kaikkia (VPK=)
ominaisuudet: histamiinin eritystä hillitsevä, maksaa suojaava, verenpainetta alentava, kolesterolin muodostumista vähentävä, tulehdusta hillitsevä, apoptoosia katalysoiva, estää viruksia, toimii antioksidanttina, estää kasvainten kasvua, rauhoittaa keskushermostoa, estää mikrobien kasvua ja säätelee immuunipuolustusta.
indikaatiot:
mielen ja kehon stressi, syöpä, allergiat, unettomuus, levottomuus, ahdistus, immuunipuolustus, rappeumasairaudet, autoimmuunisairaudet, sydän- ja verisuoniterveys, maksan terveys, hengitystiet


Pakurikääpä

Chaga, Inonotus obliquus

kuvaus ja esiintyminen: Musta pakurikasvannainen on monivuotinen. Kasvannainen muistuttaa palanutta puuta. Itiöemä muodostuu pakurin lähelle, kuoren ja puun väliin. Kasvaa lähes aina koivuissa, joskus siperianjalavassa, vesistöjen lähellä, Suomessa yleinen. Sekoitetaan helposti koivun pahkaan.
historiaa: Varhaisimmat kirjalliset maininnat pakurin lääkinnällisestä käytöstä löytyy 1500- luvulta Siperiasta, jolloin sitä käytettiin (muiden yrttien joukossa) pohjukaissuolihaavan ja gastriitin hoitoon. Pakuriteetä käytettiin yleisvahvistavana juomana ja erilaisiin ruoansulatuskanavan ongelmiin. Pakuri tunnettiin myös Pohjois- Amerikan ja Kanadan intiaanien keskuudessa.
kemiallinen koostumus: βeeta-D-glukaanit, triterpeenit, D2 vitamiinin esiasteet, betuliinihappo, superoksidismutaasi (SOD), tanniinit, steroidit, alkaloidit, lanosteroli, haihtuvaöljyjä, aminohappoja jne.
maku: makea, karvas, supistava
lämpö: viileä
kanavat: ruoansulatus, maksa
kolme aarretta: lisää sisua, tasapainottaa kipinää
fysiologiset vaikutukset: laskee tulta, tasapainottaa tuulta ja vettä (P-VK=)
ominaisuudet: antioksidanttisuojausta vahvistava, tulehdusta hillitsevä, verensokeria alentava, viruksia- ja kasvainten kasvua estävä
indikaatiot:
tulen ärtyminen, närästys, ruoansulatuksen epätasapainotilat, syöpä, psoriasis, antioksidanttisuojaus, yleishyvinvointi, immuunipuolustus, rappeumasairaudet

Juudaksenkorva

Auricularia auricularia

maku: makea
lämpö: neutraali
kanavat: ruoansulatus, maksa
kolme aarretta: lisää sisua, tasapainottaa kipinää
ominaisuudet: hillitsee tulehdusta, toimii antioksidanttisesti, ehkäisee verihiutaleiden kokkaroitumista, laskee veren kolesterolitasoa, elvyttää sydän- verisuonielimistön toimintaa, ravitsee keuhkoja, hidastaa verenvuotoa, edistää suolen toimintaa
indikaatiot:
sydän- verisuonielimistön terveys

Suomumustesieni

Coprinus comatus

Indikaatiot:

Kantokääpä

Tiaga, Fomitopsis pinicola

kuvaus ja esiintyminen: Monivuotinen, kiilamainen tai laakea. Kiiltävällä ylä pinnalla keltaisen ja punaisen sävyjä, vanhat osat tummia. Tunnusomainen hapanimelä tuoksu. Tavallisin kuusella, mutta myös männyllä ja lehtipuilla. Hyvin yleinen Suomessa. Käytetty perinteisesi Aasiassa.
kemiallinen koostumus: polysakkaridit, fenolihapot, triterpenoidit, lipidit, haihtuvaöljyt
ominaisuudet: veren sokeri ja rasva-arvoja parantava, maksaa suojaava, kasvainten kasvua hillitsevä, antioksidantti, hillitsee tulehdusta ja kipua, bakteerien kasvua estävä.

Lattakääpä

Ganoderma applanatum, syn. Ganoderma lipsiense

kuvaus ja esiintyminen: Monivuotinen, suuri, kiilamainen muoto, jalaton. Yläpinta rusehtava. Voimaks sienimäinen tuoksu. Lehtipuissa, asuttaa yleisimmin haapoja, myös puistopuissa.
ominaisuudet:
kasvainten kasvua ehkäisevä, bakteerian kasvua estävä, arpikudosten muodostumista estävä,

Taulakääpä

Fomes Fomentarius

Kuvaus ja esiintyminen: Monivuotinen, nuorena kiilamainen, myöhemmin kavionmallinen. Päältä harmaa, alapinta likaisen valkoinen. Hyvin yleinen lehtipuilla ja etenkin koivulla.
kemiallinen koostumus: polysakkaridit, polyfenolit, triterpeenit
ominaisuudet: kasvainten kasvua hillitsevä, tulehdusta hillitsevä, veren kokkaroitumista ehkäisevä, immuunipuolustusta säätelevä, ulkoisessa käytössä haavojen parantumista nopeuttava ja verenvuotoa tyrehdyttävä
indikaatiot: peräpukamat, sappivaivat, ruoansulatusvaivat, päänsärky, verenpainetauti, kivuliaat kuukautiset


Mycelia vs. Fruiting Bodies: Differences and Considerations

According to records from centuries-old herbals and pharmacopeias, fungal products throughout history have been produced primarily from the actual mushroom (i.e., the “fruiting body” or sporocarp, which is a special, morphologically distinct reproductive structure produced by each fungal species).3 The medicinal uses of at least 10 different fungal fruiting bodies in the Eastern Han Dynasty (25 CE to 220 CE) were mentioned in Shen Nong’s herbal classic.47 There is also documentation of the cultivation of some species. For example, the cultivation of wood ear (Auricularia auricula-judae, Auriculariaceae) and shiitake (Lentinula edodes, Omphalotaceae) — both of which are grown on wood for their fruiting bodies48 — was first mentioned as early as 600 CE and 1000 CE, respectively.

Paul Stamets, yleistä juttua käävistä: While most fleshy mushrooms emerge from mycelium and reproduce in a few days, the mycelium from which they arise can live for decades to hundreds of years. The largest known organism on Earth is a mycelial mat of a honey mushroom (Armillaria ostoyae) in eastern Oregon—890 hectares and more than 2000 years old. Although the mycelium can survive for centuries, the fleshy fruit bodies last only a few days. These fine mycelial threads can infuse a cubic inch of soil with more than 12.9 km of these fungal filaments. Surrounded by hundreds of millions of hungry microbes trying to consume it, the mycelium can keep predators at bay.

In fact, it is likely the mushrooms relationship with microbes that make them medicinal for humans. Certainly, mushrooms did not evolve to become medicine for humans, but rather evolved to survive their own predators. It is an evolutionary advantage for humans to coevolve with our environment and our medicines. Prior to the pharmaceutical age, the humans who could use plants and fungi as medicines were able to survive the diseases that plagued our world and reproduce.

Using these medicines required both a working knowledge of toxic versus safe mushrooms and the ability to physiologically respond to the chemicals they produce. As we evolved, our bodies capitalized on the fact that fungi, microbes, insects, and other organisms have different processes to produce molecules than humans do. Thus, we developed receptors, called pattern recognition receptors, that bind specifically to nonhuman derived carbohydrates, proteins, nucleic acids, and glucans. When these pattern recognition receptors bind to mushroom produced b-glucans, they stimulate the immune system. It is this immune stimulation that is described by Guggenheim et al1 in this issue of IMCJ (page 32).

As demonstrated in the Guggenheim review, the array of responses that we have to mushrooms is astounding. The literature on human response to mushrooms demonstrates a magnitude and diversity of effects that appear far greater than the responses we have to plants. Phylogenetically, the animal kingdom is more closely related to mushrooms than it is to plants, and we can speculate that this relationship is responsible for the enhanced medicinal benefits we observe.

  • Paul Stamets, Medicinal Mushrooms: Ancient Remedies Meet Modern Science




Lähteet:

  1. Hrudayanath Thatoi, Sameer Kumar Singdevsachan, Diversity, nutritional composition and medicinal potential of Indian mushrooms: A review, African Journal of Biotechnology, Vol. 13(4), pp. 523-545, 22 January, 2014Sienten biologia, s. 11

  2. Ting Chang, Shu & P Wasser, Solomon. (2012). The Role of Culinary-Medicinal Mushrooms on Human Welfare with a Pyramid Model for Human Health. International journal of medicinal mushrooms. 14. 95- 134.IntJMedMushr.v14.i2.10.

  3. SOMA https://www.rbth.com/blogs/stranger_than_fiction/2017/01/09/how-russian-scientists-cracked-the-secret-of-a-riga-veda-era-drink_676758

  4. https://peda.net/oppimateriaalit/e-oppi/verkkokauppa/yläkoulu/poistuneet-tuotteet/metsien-biologia2/4mktmte

  5. Kantokääpä: http://en.cnki.com.cn/Article_en/CJFDTOTAL-YJJW201002015.htm

  6. Pakuri:

    • Fu-Qiang Song, Ying Liu, Xiang-Shi Kong, Wei Chang, Ge Song, Progress on Understanding the Anticancer Mechanisms of Medicinal Mushroom: Inonotus Obliquus, Asian Pacific J Cancer Prev, 14 (3), 1571-1578

    • https://oriveda.wordpress.com/chaga-the-facts/

  7. taulakäävän koostumuksesta: M. Vazirian1, S. Dianat, Anti-inflammatory effect, total polysaccharide, total phenolics content and antioxidant activity of the aqueous extract of three basidiomycetes, Research Journal of Pharmacognosy (RJP) 1, 2014: 15-21

    • Zhang Y, Xiao Y, Wang P, Liu Q. Compositions and anti-tumor activity of Pyropolyporus fomentarius petroleum ether fraction in vitro and in vivo. PLoS One. 2014;9(10):e109599. Published 2014 Oct 10.

    • Marina Kolundžić, Nađa Đ.Grozdanić, Antibacterial and cytotoxic activities of wild mushroom Fomes fomentarius (L.) Fr., Polyporaceae, Industrial Crops and Products Volume 79, January 2016, Pages 110-115

    • Papp, Nóra & Rudolf, Kinga & Bencsik, Tímea & Czégényi, Dóra. (2015). Ethnomycological use of Fomes fomentarius (L.) Fr. and Piptoporus betulinus (Bull.) P. Karst. in Transylvania, Romania. Genetic Resources and Crop Evolution. 10.1007/s10722-015-0335-2.

  8. Taulakääpä ja lakkakääpä suojaavat ampiaispesiä viruksilta? https://www.nature.com/articles/s41598-018-32194-8

  9. Paul Stamets, yleistä juttua käävistä https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4684114/

  10. Lattakääpä:

    • Mizuno, Takashi; et al. "Isolation and characterization of antitumor active β-d-glucans from the fruit bodies of Ganoderma applanatum". Elsevier Science Publishers B.V., Amsterdam - Printed in The Netherlands. Archived from the original on 8 March 2016. Retrieved 3 March 2016.

    • Taichi Usui; et al. (2014). "Antitumor Activity of Water-Soluble β-D-Glucan Elaborated by Ganoderma applanatum". Agricultural and Biological Chemistry. 45: 323–326.

    • Chairul; Tokuyama, Takashi; Hayashi, Yoshinori; Nishizawa, Mugio; Tokuda, Harukuni; Chairul, Sofni M.; Hayashi, Yuji (26 March 1991). "Applanoxidic acids A, B, C and D, biologically active tetracyclic triterpenes from Ganoderma applanatum". Phytochemistry. 30(12): 4105–4109

  11. https://www.aarrelehti.fi/jutut/laboratoriossa-juurikääpä-on-pystytty-pysäyttämään-mykorritsaa-vahvistamalla-1.168325

  12. Charaka Samhita https://shodhganga.inflibnet.ac.in/bitstream/10603/155434/6/06_chapter%201.pdf

  13. Typpi: hyönteiset, sienet, kasvit https://phys.org/news/2012-06-nitrogen-fungi-insects.html

keijuen suojaksi https://www.polytys.fi/kasvitautien-torjunta/

Yksilön itsehoidon tueksi tarkoitetetut ohjeet eivät korvaa lääkärin tai terveydenhoidon ammattilaisen antamia ohjeistuksia, eikä olemassaolevaa lääkitystä pidä jättää pois. Luonnon vaikuttavien aineiden käyttö on jokaiselle kuluttajalle omaehtoista ja jokainen on vastuussa käytännön järjen käytöstä itsehoidossaan.