elontieto.com

”Kuu keritä, päivyt päästä, Otava yhä opeta…”

Niin ylhäällä kuin alhalla, niin pienessä kuin suuressa, niin sisällä kuin ulkona.

Väen viisausperinne on elpymässä. Ilmarinen, Väinämöinen ja Sampo ovat palamaassa Tietoisuuteemme. Kaipaamme kovin jo kauan sitten kadotettuja voimasanojamme. Traditiomme ytimessä on uskontotutkijoita jo kauan askarruttanut käsite väestä. Voiko intialainen viisausperinne ja terveysfilosofia ayurveda, sekä veedinen astrologia auttaa meitä ymmärtämään mitä on yhdeksän väen symboliikka? Voimmeko kenties oman viisausperinteemme avulla löytää oman luontomme?

Oppi luonnon tasapainosta, luonnonelementistä ja väen filosofiasta ovat suomalaisten shamaanien kuvauksia kosmologisista lainalaisuuksista, jotka yhtä lailla voidaan nähdä solujen ja molekyylien toiminnassa, ihmisen fysiologiassa, psyykessä, henkisyydessä, elinympäristössä, elämänkaaressa, vuorokauden- ja vuodenaikojen vaihtelussa, sekä yleisesti eri elämänosa-alueissa ja niiden välisissä vuorovaikutussuhteissa.

Elontieto on taiteellinen, monistinen, uuspakanallinen, shamanistinen ja terveysopillinen näkökulma itämeren suomalaiseen viisausperinteeseen.

Elontiedon ensisijainen päämäärä on itseoivallus. Muita tavoitteita ovat mm. suomalaisen kulttuurin kehittäminen, viisausperinteen elvyttäminen, sekä luonnon suojeleminen.

Tervetuloa tutkimusmatkalle Elontiedon pariin, etsimään juuri sinun omaa täyttä potentiaaliasi!

Lue lisää ayurvedasta:

- ayurveda -

 Tie

Sammon puolustus  on  Akseli Gallen-Kallelan  vuonna 1896 maalaama taideteos

Sammon puolustus on Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1896 maalaama taideteos

(julkaistu 1.7.2019)

Tie, eli Kultainen Keskitie tai Pohjantähden Tie voidaan määritellä eräänaliseksi poluksi, tehtäväksi, maailman tasapainoa ylläpitäväksi periaatteeksi, tai toisaalta maailmaan ja maailmanvirtaan sulautumiseksi. Itseasiassa on kuitenkin mahdotonta määritellä Tie, sillä Tie voidaan ainoastaan kokea, elää todeksi. Tie on itsetuntemuksen ja itseoivalluksen tie. Tie on oman luontonsa tuntemista, siihen palaamista, sen toteuttamista, eli oman luontonsa ilmaisemista. Tie on itseasiassa sitä, että kosminen luonto ilmaisee itseänsä sinun luontosi kautta.


Ikuinen Tie on kaikkialla,
mutta sitä ei voida nähdä, järkiperäistää tai sanallistaa.
Tie, joka voidaan osoittaa,
ei ole ikuinen Tie.


Elontiedossa Tie on yksi keskeisimmistä käsitteistä. Intiassa vastaavuus on dharma, Kiinassa tao ja Japanissa ikigai. Kun Intiassa puhutaan joogasta, tarkoitetaan itseasiassa tiettyä yhteyttä ja yhdistymistä. Kiinan tao käännetään myös yleensä tieksi tai poluksi. Suomen tietää- verbi on pyyntikulttuurin aikaan tarkoittanut mm. ’tuntea t. osata tie’. Tie onkin sittemmin tarkoittanut laajemmin oikean menettelytavan ilmaisua ja tie-tää on ilmaistu osoittamaan juuri tiettyä – toimivaksi koettua tietä tai toimintatapaa. Tästä juuritavusta juontuvat myös tieto, tietäjä ja tietoisuus. Englannin kielen sana tie puolestaan tarkoittaa mm. sidettä ja yhdyskaarta, joka on taas hyvin lähellä joogan, Taon ja Tien määritelmiä. Eksoteerisesti Tien voidaan ajatella olevan se keino tai konsti, joka yhdistää esimerkiksi aikomuksen ja määränpään, mutta tietäjän tieto on pohjimmiltaan esoteerista tietoa kaiken synnystä, kaiken yhteisestä alkulähteestä. Ihmisen kääntyessä sisäänpäin, eli loveen langetessa Tie johtaa ihmisen todelliseen itseen, sieluun, syntyyn; tietoisuuteen. Tiestä sanotaan muun muassa;


Tunne vain on, ei ketään tuntijaa;
teko on, vaan ei tekijää;
vapaus on, vaan ei sen etsijää;
Tie on, vaan ei sen matkaajaa.  


Dharma käännetään yleensä tarkoittamaan kosmista harmoniaa, luonnonjärjestystä, velvollisuutta, oikeudenmukaisuutta, lakia; sitä mikä kannattelee maailmaa. Dharma hahmotetaankin joskus maailmanpylvääksi, liikkumattomaksi keskusakseliksi, jonka ympärillä koko muu maailman- ja elonkehrä pyörii. Tämä on myös suomalaisten viisaiden tietäjien käsitys Sampo Kirjokannesta. Joskus tämä määritellään Kiinassa niin, että on olemassa kaksi vastavoimaa jin ja jang, joiden välistä tasapainoa nimetään Taoksi. Pohjoisellla pallonpuoliskolla yötaivaan nähdään kiertävän ympäri yhtä keskuspistettä – pohjantähteä, jota kutsutaan myös taivaannaulaksi. Tuhansien vuosien ajan koko elämän, vuodenaikojen ja kaikkien maailman ilmiöiden on koettu kiertävän omaa tiettyä rataansa, ikuista sykliä pohjantähden ympärillä, jonka on uskottu olevan taivaankantta pitelevän maailmanpylvään eli sammen yläpäässä systeemin vakautta ylläpitävä kiinnike. Sammen alapäässä taas on kuviteltu olevan eräänlainen mylly joka jauhaa, ja tuottaa maailmaan kaiken sen sisällön, liikkeen ja muutoksen.

Suomalaisten pyhä symboli Käpälikkö kuvastaa vastakohtaisuuksien periaatetta, neljää elementtiä ja kultaista keskitietä.  Kuvan lähde.

Suomalaisten pyhä symboli Käpälikkö kuvastaa vastakohtaisuuksien periaatetta, neljää elementtiä ja kultaista keskitietä. Kuvan lähde.

Shamaanien ja tietäjien velvollisuus on pitää yhteisön harmonia yllä. Jo yhdenkin yhteisön jäsenen sairastuminen fyysisesti tai psyykkisesti on tarkoittanut Alisen maailman tunkeutumista liian lähelle ihmisten maailmaa. Tällöin shamaanin tehtävä on ollut toimia parantajana ja yhteisön harmonian elvyttäjänä. Monet alkuperäiskansat ovat pyrkineet tietoisesti elämään harmoniassa ympäristönsä kanssa. Luontoa hallitsevat säännölliset ja johdonmukaiset harmoniset syklit, joissa ilmenneet pienetkin epätasapainot on harjaantunut silmä pannut merkille. Nyky- Suomessa kansansairaudet, masennus, työttömyys ja muut häiriöt kertovat häiriöstä luonnonjärjestyksessä. Perinteessämme kaikille Kirjokannen osasille on ollut omat loitsunsa, omat syntysanat, joilla asiat on pyritty palauttamaan takaisin niiden luonnolliseen tilaansa, niiden omalle Tielleen. Näin ollen loitsuja on lausuttu mm. aamulle, auringolle, ampiaisille, kiville, käärmeille, sisiliskoille, hevosille, hämähäkeille, jäniksille, kaloille, karhuille, karjalle, keijuille, koirille, kärpäsille, lampaille, linnuille, luteille, maalle, maahisille, menninkäisille, metsälle, oluelle, oraville, pakkaselle, samakoille, sateelle, sudelle, tuulelle, tulelle, vedelle, vainajille ja yölle jne. Tosin nykyisistä suomalaisista vanhan kansan loitsukirjoista ei välttämättä löydy niitä alkuperäisiä Tietoon perustuvia syntyjä ja luotteita. Luonnollisuus ja harmonia ovat siis olleet hyvin keskeisessä asemassa suomalaisten maailmankuvassa ja niihin on pyritty vaikuttamaan vetovoiman lakia hyväksikäyttäen. Tätä symboloi hyvin myös Kalevalan 41. runo, jossa Väinämöisen kanteleen soitto sorea saa värähtelyllään koko metsän väen, luonnon henget, kaikki eläimet, Ilman immet ja jopa jumalat paikalle kuuntelemaan ja iloa imehtimähän

Sankarimyytti kertoo Tiestä

Suomalaisessa mytologiassa Sammon Ryöstö on kertomus, jossa Kalevalan sankarit ja Pohjolan väki taistelevat Sampon hallinnasta. Kyse on kahden vastavoiman välisestä ikuisesta kamppailusta. Itseasiassa tämä sankarimyytti on myös kuvaus kosmisesta vastakohtaisuuksien periaatteesta, Jum- alallisesta rotaatiokoneesta ja maailmassa vallitsevasta tasapainosta. Sammon ryöstö kertoo tässä samasta periaatteesta kuin Intian Bhagavadgita; ihmisen tulee olla valmis suorittamaan sankarin tai shamaanin matka kantaakseen oma velvollisuutensa. Jopa jumalat, kuten Väinämöinen, Ilmarinen, Lemminkäinen tai Krishna eli Vishnu, joutuvat kukin käärimään hihansa ylös taistellakseen tasapainon puolesta.

Pohjantähden Tie on kaikkialla läsnäoleva kultainen keskitie, joka kulkee vastakohtaisuuksien maailmassa näkymättömänä polkuna, ja ilmenee yksilökohtaisena elämäntehtävänä.



Lisää luettavaa:

Pakanalliset perinteet eivät ole dogmaattisia oppijärjestelmiä, eikä myöskään suomalaiseen perinteeseen ole olemassa oikea- ja vääräoppisuutta. Elontieto on shamanismiin sekä intialaiseen filosofiaan perustuva tulkinta suomalaisesta folkloristiikasta, mytologiasta, uskonnosta, suomen kielestä sekä Suomen historiasta.